ruk­ka

substantiivi/ˈrukːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ruk-ka (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. parka, poloinen
  2. (murre)poronnahkainen turkki

Esimerkkilauseet

B. Tuo Pyh'-Ägröi rukka, muien kuopista naurista meille tuo!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
— Jumala varjelkoon, huusi hänen äitinsä, — en minä tahdo, että Mai-rukkani joutuu ulkomaille.
— Maila Talvio, Silmä yössä
Tässä vaiheessa Macbeth pitää kuuluisan monologinsa: "Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla".
— Wikipedia: Macbeth

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan rukka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kuitti, kuitti Kaaso rukka, söitpä, joitpa neitosesi.
— Emil Nervander, Elias Lönnrotin nuoruuden ajoilta Laukon kartanossa
Puolikuollutta pienokaistaan tyynnyttelevä äiti-rukka tuijotti itkien ylös taivaaseen.
— Alexandre Dumas, Pakolaiskuningas
Armas Sisi rukka, tuo hyvä ja yksinkertainen olento!
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Oli metsä vihreä, tuomessa kukka, sitä ihaillen katselit impi rukka.
— Antti Rytkönen, Lauluja

Etymologia

1rukka1 – raukka, parka

Vanhin tieto
1673
Levinneisyys
etupäässä itämurteet Pohjanmaa Pohjois-Suomi
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, viro

Varmaankin samaa alkuperää kuin rukka2. Merkityksen kehityksen ’vaatekappale’ → ’raukka’ suhteen vertaa parka, raasu1, riepu.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrukka ’sama merkitys’
karjalarukka ’sama merkitys; vainaja’
lyydiruk(ke̮) ’raukka’
viromurt. rukk: poegrukk ’poika’ (luultavasti ← suomi)

(pohjoissaame rokˈke (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’vainaja (In); raukka, ressu (N harv., Ko Kld)’ ilmeisesti ← suomi tai karjala).

Lue myös Kotuksen kirjoitus rukkanen.

2rukka2 – poronnahkainen (umpinainen) turkki

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *rukka-)
Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1683
Levinneisyys
Länsipohja
Vastineita
vatja, viro

Lähtökohta: ← germaaninen *rukka-, vertaa muinaisnorja rokkr, muinaisruotsi rokker, nykyruotsi rock, (? ←) keskialasaksa rock, nykysaksa Rock ’takki’.

Samaa alkuperää on ilmeisesti myös rukka1, katso tätä. Katso myös rokki.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

vatjarukka ’hihaton mekko’
viro(Wied) rukk (g. ruka) ’mekko, musta hame’

Lue myös Kotuksen kirjoitus rukkanen.

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

5 150 esiintymää · 2.0 / milj.

Suomi24
2.2
Sanomalehdet
2.6
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: rukan 34 % · rukalla 24 % · rukalle 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ukːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rukka