1leikari1 – leikin tai tanssin johtaja; vallaton (lapsi); ylpeä
- Alkuperä
- Lainasana (muinaisruotsi: lekare)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- et. Savo
lei-ka-ri (3 tavua) · 7 kirjainta
Hän saakin, luullakseni, kiittää tätä sekarotuista sukuperintöään siitä, että suomalainen katsomo tuntee hänet omakseen, huolimatta hänen eteläisemmästä leikari-temperamentistaan.He tulivat vaeltajiksi, halveksituiksi ja parjatuiksi, ja liittyivät kaikkien maitten haaskalintuihin: uuspeilien, pöllöilijöitten, apinamaakareitten ja leikareitten markkinaseurueisiin.Vavanpuoleiseen päähän voi laittaa paksun siiman edellyttämän suurehkon leikarin, joka mahdollistaa litkan vaihtamisen nopeasti ja samalla estää sen, ettei litkaan pääsiima tulla vahingossa kelanneeksi vavan renkaisiin niin, että koukut tarttuvat tai tarttuessaan vielä vioittuvat.Lähtökohta: ← nykyruotsi lek, lekare ’sama merkitys’ (v:stä leka ’pyöriä’, sama sana kuin leka ’leikkiä’ s.v. leikki).
480 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutusluokka 6 (paperi)
Yleisimmät: leikarin 43 % · leikari 30 % · leikarissa 17 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-eikɑri
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Leikari. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leikari