lei­na

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. heikko viljan kasvu; heikko, kurja

Etymologia

Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1702
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro
  1. suomileina
  2. ? balttilainenvertaa liettua klíenas, kleins ’ohut, laiha’, latvia kliens ’laiha, kitukasvuinen, kuihtunut’

Sanalle esitetyt etäsukukielten vastineet (komi le̮ń ’rauhallinen, tyyni’, etelähanti, pohjoismansi liń ’veltto’ jne.) ovat erillistä, osittain deskr. alkuperää.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenleina ’suru, mielipaha’, leinata ’valittaa, surra (kuollutta)’ (osittain ehkä ← viro)
karjalaleinä ’mielipaha, suru; surullinen, kurja, raukka’, leino ’onneton, kurja’ (tästä suomi kirjak. leino ’sama merkitys’)
vatjaleinä ’mielipaha’, (vatjan Kukkosin murre) leinetä ’surra’
virolein (g. ‑a, ‑ä, ‑o, ‑u) ’suru (kuoleman johdosta)’, leinata ’surra (kuollutta), kaivata, itkeä’, (setukaismurre) lainaline ’surullinen’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

144 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Leina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leina