- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
- suomileina
- ? balttilainenvertaa liettua klíenas, kleins ’ohut, laiha’, latvia kliens ’laiha, kitukasvuinen, kuihtunut’
Sanalle esitetyt etäsukukielten vastineet (komi le̮ń ’rauhallinen, tyyni’, etelähanti, pohjoismansi liń ’veltto’ jne.) ovat erillistä, osittain deskr. alkuperää.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | leina ’suru, mielipaha’, leinata ’valittaa, surra (kuollutta)’ (osittain ehkä ← viro) |
|---|---|
| karjala | leinä ’mielipaha, suru; surullinen, kurja, raukka’, leino ’onneton, kurja’ (tästä suomi kirjak. leino ’sama merkitys’) |
| vatja | leinä ’mielipaha’, (vatjan Kukkosin murre) leinetä ’surra’ |
| viro | lein (g. ‑a, ‑ä, ‑o, ‑u) ’suru (kuoleman johdosta)’, leinata ’surra (kuollutta), kaivata, itkeä’, (setukaismurre) lainaline ’surullinen’ |