lei­na­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. heikottaa, pyörryttää
  2. varjostaa, heikentää kasvua

Etymologia

1leinata1 – heikottaa, pyörryttää

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: klen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kleini yhteydessä

Lainalähde: ← nykyruotsi klen ’heikko, sairaalloinen, ohut, pieni’, muinaisruotsi klēn ’sama merkitys, hieno, hento’ = nykytanska klein ← keskialasaksa kleine, klēne, nykysaksa klein ’sama merkitys’, englanti clean ’puhdas, siisti’, jne. — skandinaaviselta taholta myös pohjoissaame klæiˈdnâ, kleinâ ’sairaalloinen, sairas’.

(suomi → pohjois- eli vienankarjala kleini ’hento’)

Samaa juurta olevia sanoja

2leinata2 – varjostaa, heikentää kasvua

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan leina yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro
  1. suomileina
  2. ? balttilainenvertaa liettua klíenas, kleins ’ohut, laiha’, latvia kliens ’laiha, kitukasvuinen, kuihtunut’

Sanalle esitetyt etäsukukielten vastineet (komi le̮ń ’rauhallinen, tyyni’, etelähanti, pohjoismansi liń ’veltto’ jne.) ovat erillistä, osittain deskr. alkuperää.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenleina ’suru, mielipaha’, leinata ’valittaa, surra (kuollutta)’ (osittain ehkä ← viro)
karjalaleinä ’mielipaha, suru; surullinen, kurja, raukka’, leino ’onneton, kurja’ (tästä suomi kirjak. leino ’sama merkitys’)
vatjaleinä ’mielipaha’, (vatjan Kukkosin murre) leinetä ’surra’
virolein (g. ‑a, ‑ä, ‑o, ‑u) ’suru (kuoleman johdosta)’, leinata ’surra (kuollutta), kaivata, itkeä’, (setukaismurre) lainaline ’surullinen’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Leinata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leinata