lerkku
substantiivi/ˈlerkːu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(murteellinen)heiluri, erityisesti seinäkellon heiluri
Esimerkkilauseet
Sitte tulee lerkku, joka vetää sen alaspäin; tuossa se on; mutta sitte tulee haka, johon on pistetty käärme!
Tällä ilmaretkellään kello päästi nuo hädistyneet äänet, mitkä Elsa muori oli kuullut, kun lerkku näet lakkaamatta koski kylkeen kellon keikkuessa ja kolahtaessa seinään.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | lerkku |
| Genetiivi | lerkun |
| Partitiivi | lerkkua |
| Essiivi | lerkkuna |
| Translatiivi | lerkuksi |
| Inessiivi | lerkussa |
| Elatiivi | lerkusta |
| Illatiivi | lerkkuun |
| Adessiivi | lerkulla |
| Ablatiivi | lerkulta |
| Allatiivi | lerkulle |
| Abessiivi | lerkutta |
Riimit
-erkːu
Kaikki riimit