lerk­ku

substantiivi/ˈlerkːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lerk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)heiluri, erityisesti seinäkellon heiluri

Esimerkkilauseet

Sitte tulee lerkku, joka vetää sen alaspäin; tuossa se on; mutta sitte tulee haka, johon on pistetty käärme!
— August Strindberg, Satuja
Kätkyt heilui edes takasin, kuten lerkku seinäkellossa heiluu edes takasin ja äänillä "tick tack, tick tack" vaivuttaa uneen niitä suruja ja murheita, jotka painavat mieltämme.
— Fritz Reuter, Koditon
"Kyllä se sen vuoksi voipi kävellä, mutta tässä ei ole tauluntolppia, ei rukkausta eikä kultausta enempää kuin tuohivirsussa; lerkku on tinalla juotettu, ja kivi on kruunusta poissa.
— Pietari Päivärinta, Minä ja muut

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lerkkua yhteydessä
Vastineita
karjala

muun muassa ’kellon kieli, heiluri’

Tähän kuuluu varmaankin myös lerkkiä (Itä-Suomi) ’litkiä (kissa)’. Deskr. sanoja, vertaa lerppa.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalalerkkuo ’heilua, roikkua’, lerkku ’siitin’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-erkːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lerkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lerkku