lerk­ku

substantiivi/ˈlerkːu/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)heiluri, erityisesti seinäkellon heiluri

Esimerkkilauseet

Sitte tulee lerkku, joka vetää sen alaspäin; tuossa se on; mutta sitte tulee haka, johon on pistetty käärme!
— August Strindberg, Satuja
Tällä ilmaretkellään kello päästi nuo hädistyneet äänet, mitkä Elsa muori oli kuullut, kun lerkku näet lakkaamatta koski kylkeen kellon keikkuessa ja kolahtaessa seinään.
— J. W. Calamnius, Taivalkoski

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilerkku
Genetiivilerkun
Partitiivilerkkua
Essiivilerkkuna
Translatiivilerkuksi
Inessiivilerkussa
Elatiivilerkusta
Illatiivilerkkuun
Adessiivilerkulla
Ablatiivilerkulta
Allatiivilerkulle
Abessiivilerkutta

Riimit

-erkːu

Kaikki riimit

Lähteet