- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: klifta)
- Vanhin tieto
- 1699
- Levinneisyys
- Länsi-Suomi ja Keski-Suomi Savo Kainuu Vermlanti
- suomilihta
- nykyruotsi murt.klifta ’lihta’, klyfta, klifta ’lihdata’
lih-ta (2 tavua) · 5 kirjainta
Talvin, kun ohitses hiihtelin, unohduin tunnelmas valtaan: Vaistosin tuoksun ja havinan entisten juhannusvihtain...
Kuulin sun nurkassas kuiskivan pellavaloukkujen, lihtain...Nuo taalalaiset ovat yhäti liikkeellä lihtoineen ja keihäineen, ja helsingit sekä värmlantilaiset taitavat noudattaa heidän esimerkkiään.Lihtauksessa pellavanippu asetetaan lihtaan ja hakkaamisen sijasta vedetään lihdan lävitse.| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ihtɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Lihta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lihta