lih­ta

substantiivi/ˈlihtɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lih-ta (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. lihtauksessa käytetty laite

Esimerkkilauseet

Talvin, kun ohitses hiihtelin, unohduin tunnelmas valtaan: Vaistosin tuoksun ja havinan entisten juhannusvihtain... Kuulin sun nurkassas kuiskivan pellavaloukkujen, lihtain...
— Kaarlo Sarkia, Runot
Nuo taalalaiset ovat yhäti liikkeellä lihtoineen ja keihäineen, ja helsingit sekä värmlantilaiset taitavat noudattaa heidän esimerkkiään.
— C. Georg Starbäck, Niilo Bonpoika Sture I Kultainen kaulaketju
Lihtauksessa pellavanippu asetetaan lihtaan ja hakkaamisen sijasta vedetään lihdan lävitse.
— Wikipedia: Pellavan korjuu ja muokkaus

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: klifta)
Vanhin tieto
1699
Levinneisyys
Länsi-Suomi ja Keski-Suomi Savo Kainuu Vermlanti
  1. suomilihta
  2. nykyruotsi murt.klifta ’lihta’, klyfta, klifta ’lihdata’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ihtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lihta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lihta