lii­va

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. hieno hiekka, liete, muta
  2. lima, kuola; levä; hienoksi kiehunut tai mädännyt (ruoka)

Etymologia

1liiva1 – hieno hiekka, liete, muta

Levinneisyys
paikoin hämäläismurteet
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

Lähtökohta: ? ← balttilainen, vertaa latvia glīve, ‑a ’savilieju, muta, lima (vedessä)’, liettua glyvas ’lima’. Voi kuulua myös sanan liiva2 yhteyteen, katso tätä. Sanalle esitetyt vastineet etäsukukielistä ovat äänt. syistä epätodennäköisiä.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, vatjalīva
viroliiv (g. liiva) ’hiekka’ (suomi liiva (Suomenlahti, -lahden saaret) ’hiekkaranta’ todennäköisesti ← viro)

2liiva2 – lima, kuola; levä; hienoksi kiehunut tai mädännyt (ruoka)

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *slīwa)
Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1702
Levinneisyys
melko yleinen varsinkin Pohjois-Suomi
Vastineita
karjala, lyydi

Lähtökohta: ← germaaninen *slīwa; vertaa muinaisnorja islanti slý ’limainen vesikasvi’, nykynorja sly, sli ’lima’, samasta lähteestä myös pohjoissaame šliiˈve (luulajansaame) ’kuola, lima, visva’. Myös sanan liiva1 kohdalla mainittu balttilainen originaali on mahdollinen; sanat lienevät ainakin suomi:ssa osittain sekoittuneet.

suomi → inarinsaame lijvȧ ’lima (kalan pinnalla)’, karjala lyydi → venäjä murt. líva, lýva ’lampi, kosteikko’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaliiva ’(tavallisesti seisovan veden, vesikasvien tai ‑kivien pinnalle muodostuva) lima, näljä’, liivautuo, liivavuo ’tulla limaiseksi, niljaantua, liejuuntua’
lyydilīv ’vesi-, rantaheinä, venyvä kerros hapahkon maidon pinnalla, vihreä lima järviveden pinnalla’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

33 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.4
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Liiva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/liiva