- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *slīwa)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan liiva yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1896
- Vastineita
- karjala, lyydi
- suomiliiva
- germaaninen*slīwa
Vertaa muinaisnorja, islanti slý ’limainen vesikasvi’, nykynorja sly, sli ’lima’, samasta lähteestä myös pohjoissaame šliiˈve (luulajansaame) ’kuola, lima, visva’. Myös sanan liiva1 kohdalla mainittu balttilainen originaali on mahdollinen; sanat lienevät ainakin suomessa osittain sekoittuneet.
suomi → inarinsaame lijvȧ ’lima (kalan pinnalla)’, karjala, lyydi → venäjä murt. líva, lýva ’lampi, kosteikko’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | liiva ’(tavallisesti seisovan veden, vesikasvien tai ‑kivien pinnalle muodostuva) lima, näljä’, liivautuo, liivavuo ’tulla limaiseksi, niljaantua, liejuuntua’ |
|---|---|
| lyydi | līv ’vesi-, rantaheinä, venyvä kerros hapahkon maidon pinnalla, vihreä lima järviveden pinnalla’ |