lir­kut­taa

verbi/ˈlirkutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lir-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (arkikieltä)mairitella tai mielistellä jotakuta

Esimerkkilauseet

Leivot lirkuttivat heidän päittensä päällä sinisen utuisessa ilmassa, ja savenharmaa rinne paistoi keltaisenaan leskenlehtiä, mutta aitavarsilla vihoitti ruohon juuri.
— Sigrid Undset, Kristiina Lauritsantytär I Seppele
Aakusti tiesi varsin hyvin, mikä kuulustelu heillä oli edessä, että he saivat tehdä tiliä siitä, miten olivat kiivenneet avioliiton partaalle, oliko siinä toinen toistaan lirkuttamalla houkutellut vai oliko tuupannut, oliko väkisin ajanut vai olivatko yhdessä juosseet.
— Jalmari Finne, Hämäläisiä
Lirkuttihan se siinä piikain kanssa nimensä jos muutkin vehkeensä, hyörii kuin heiluva tärpäntikkeli...
— Lauri Haarla, Kuoleman hinnalla

Etymologia

Alkuperä
Murresana

Vertaa murteellinen lirkuttaa (paikoin murteissa) ’puhua tai laulaa (mielistellen)’.

Esiintymistiheys

465 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: lirkuttaa 100 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin lirkuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälirkutanlirkutinolen lirkuttanutolin lirkuttanut
sinälirkutatlirkutitolet lirkuttanutolit lirkuttanut
hänlirkuttaalirkuttion lirkuttanutoli lirkuttanut
melirkutammelirkutimmeolemme lirkuttaneetolimme lirkuttaneet
telirkutattelirkutitteolette lirkuttaneetolitte lirkuttaneet
helirkuttavatlirkuttivatovat lirkuttaneetolivat lirkuttaneet
passiivilirkutetaanlirkutettiinon lirkutettuoli lirkutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälirkuttaisinolisin lirkuttanut
sinälirkuttaisitolisit lirkuttanut
hänlirkuttaisiolisi lirkuttanut
melirkuttaisimmeolisimme lirkuttaneet
telirkuttaisitteolisitte lirkuttaneet
helirkuttaisivatolisivat lirkuttaneet
passiivilirkutettaisiinolisi lirkutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälirkuta—
hänlirkuttakoonolkoon lirkuttanut
melirkuttakaamme—
telirkuttakaa—
helirkuttakootolkoot lirkuttaneet
passiivilirkutettakoonolkoon lirkutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälirkuttanenlienen lirkuttanut
sinälirkuttanetlienet lirkuttanut
hänlirkuttaneelienee lirkuttanut
melirkuttanemmelienemme lirkuttaneet
telirkuttanettelienette lirkuttaneet
helirkuttanevatlienevät lirkuttaneet
passiivilirkutettaneenlienee lirkutettu

Infinitiivit

1. infinitiivilirkuttaa
1. inf. pitkä muotolirkuttaakseen
2. inf. inessiivilirkuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivilirkutettaessa
2. inf. instruktiivilirkuttaen
3. inf. inessiivilirkuttamassa
3. inf. elatiivilirkuttamasta
3. inf. illatiivilirkuttamaan
3. inf. adessiivilirkuttamalla
3. inf. abessiivilirkuttamatta
3. inf. instruktiivilirkuttaman
4. infinitiivilirkuttaminen
5. infinitiivilirkuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilirkuttava
Passiivin 1. partisiippilirkutettava
Aktiivin 2. partisiippilirkuttanut
Passiivin 2. partisiippilirkutettu
Agenttipartisiippilirkuttama
Kieltopartisiippilirkuttamaton

Riimit

-irkutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lirkuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lirkuttaa