lo­jo

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. (slangi)lojoon ’pakoon, karkuun’; lojossa ’paossa’
  2. laiskuri, vetelys

Etymologia

1lojo1 – lojoon ’pakoon, karkuun’; lojossa ’paossa’

Slangissa
1940 lähtien

Helsingin slangissa

lojo

alkuaan ’pitkää’ tarkoittava murresana (vertaa myös ottaa pitkät ’lähteä karkuun’), jonka yhteyteen kuuluu muitakin ’pitkä’-merkityksestä kehittyneitä sanoja kuten loikoa, lojua ’maata pitkällään’, loikka, loikkia ja loitto: loitolla ’kaukana’ (”pitkällä”).

2lojo2 – laiskuri, vetelys

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lojua yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala, viro

Deskr. pesyettä, jonka yhteyteen kuulunevat ainakin loikoa ja loitia, ehkä myös loiva jne. (katso näitä). — Epäselvä on sanueen suhde sanaan nykyruotsi loj ’veltto, hidas, saamaton’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalalojottoa ’lojua, loikoa’, lojallah ’pitkällään’
viroloja (Wied) ’ryysyläinen’, ? loidus ’velttous’ (kuuluu joko tähän tai sanan loitia yhteyteen).

Esiintymistiheys

237 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
1.7
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lojo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lojo