lo­jot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

lo-jot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitykset

  1. olla pitkällään, maata, lojua
  2. huutaa, loilottaa, itkeä; juoruta; sataa kovasti

Esimerkkilauseet

— Kehtaakin siinä aikamies lojottaa, — sanoi hän viimein.
— Kyösti Wilkuna, Kun kansa nousee
Niinhän se lojottaa kuin hirsi, hirsi kuin sämpylä!"
— Heikki Meriläinen, Pietolan tytöt
"Kärtty vanha raato, istuu lojottaa pöytänsä takana päiväkaudet käreänä ja karvaisena kuin kahlekoira kopissaan ja kytkyimissään.
— Volter Kilpi, Pitäjän pienempiä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lojua yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Deskr. pesyettä, jonka yhteyteen kuulunevat ainakin loikoa ja loitia, ehkä myös loiva jne. (katso näitä). — Epäselvä on sanueen suhde sanaan nykyruotsi loj ’veltto, hidas, saamaton’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalalojottoa ’lojua, loikoa’, lojallah ’pitkällään’
viroloja (Wied) ’ryysyläinen’, ? loidus ’velttous’ (kuuluu joko tähän tai sanan loitia yhteyteen).

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

4 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lojottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lojottaa