lo­mit­tu­a

verbi/ˈlomitːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lo-mit-tu-a (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: loma

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)sijoittua toistensa lomaan tai kytkeytyä toisiinsa
  2. kietoutua tai takertua toisiinsa

Esimerkkilauseet

Vasta, kun rakennukseen ryhdytään, aletaan nähdä kuinka taloa rakentavien duunarien, putkimiesten, sähkömiesten ja omistajan henkilökohtaiset suunnitelmat lomittuvat yhteen ja sovittuvat toisiinsa.
— Wikipedia: Talouslaskennan ongelma
Hän uskoo, että tämä hypoteesi ratkaisee monet ongelmat, jotka nousevat kvanttifysiikasta, erityisesti epälokaalisuuden ja lomittumisen.
— Wikipedia: Ervin Laszlo
Usein teokset lähtevät liikkeelle hermostoa, verenkiertoa ja ihon rakenteita muistuttavista muodoista, jotka lomittuvat ja sulautuvat kasvillisuusverkostoiksi kuten juuristoiksi ja oksistoiksi.
— Wikipedia: Raija Jokinen

Esiintymistiheys

638 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.7
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: lomittuvat 62 % · lomittuu 18 % · lomittunut 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin lomittua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälomitunlomituinolen lomittunutolin lomittunut
sinälomitutlomituitolet lomittunutolit lomittunut
hänlomittuulomittuion lomittunutoli lomittunut
melomitummelomituimmeolemme lomittuneetolimme lomittuneet
telomituttelomituitteolette lomittuneetolitte lomittuneet
helomittuvatlomittuivatovat lomittuneetolivat lomittuneet
passiivilomitutaanlomituttiinon lomituttuoli lomituttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälomittuisinolisin lomittunut
sinälomittuisitolisit lomittunut
hänlomittuisiolisi lomittunut
melomittuisimmeolisimme lomittuneet
telomittuisitteolisitte lomittuneet
helomittuisivatolisivat lomittuneet
passiivilomituttaisiinolisi lomituttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälomitu—
hänlomittukoonolkoon lomittunut
melomittukaamme—
telomittukaa—
helomittukootolkoot lomittuneet
passiivilomituttakoonolkoon lomituttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälomittunenlienen lomittunut
sinälomittunetlienet lomittunut
hänlomittuneelienee lomittunut
melomittunemmelienemme lomittuneet
telomittunettelienette lomittuneet
helomittunevatlienevät lomittuneet
passiivilomituttaneenlienee lomituttu

Infinitiivit

1. infinitiivilomittua
1. inf. pitkä muotolomittuakseen
2. inf. inessiivilomittuessa
2. inf. inessiivi, passiivilomituttaessa
2. inf. instruktiivilomittuen
3. inf. inessiivilomittumassa
3. inf. elatiivilomittumasta
3. inf. illatiivilomittumaan
3. inf. adessiivilomittumalla
3. inf. abessiivilomittumatta
3. inf. instruktiivilomittuman
4. infinitiivilomittuminen
5. infinitiivilomittumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilomittuva
Passiivin 1. partisiippilomituttava
Aktiivin 2. partisiippilomittunut
Passiivin 2. partisiippilomituttu
Agenttipartisiippilomittuma
Kieltopartisiippilomittumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lomittua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lomittua