loppukerto
substantiivi/ˈlopːuˌkerto/lop-pu-ker-to (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- runon tai laulun säkeistöjen lopussa toistuva säe tai kertosäe
Esimerkkilauseet
Suloisena ja suostuttelevana, helisevien metallikielien säestämänä, värisi sävel, ja koko Helgen seurue yhtyi laulun loppukertoon.Minun hurja olentoni on kuin laulu, jokainen rakkaussuhteeni on säkeistö, mutta Marcel on loppukerto.Yksi soutajista lauloi edellä, ja muut toistivat joka säkeen loppukerron.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-erto
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Loppukerto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/loppukerto