lop­pu­ker­to

substantiivi/ˈlopːuˌkerto/
Jaa

sisältää sanat: loppu + kerto

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. runon tai laulun säkeistöjen lopussa toistuva säe tai kertosäe

Esimerkkilauseet

Näin jatkoimme määrättömiä tiedustelujamme, joissa loppukertona aina oli: kultaa, kultaa, kultaa!
— Stewart Edward White, Kultaa
Clifton kääntyi Joen puoleen ja pakatessaan huopapeitettä reppuunsa hyräili hän erään sotilaslaulun loppukertoa.
— James Oliver Curwood, Vanha valtatie

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloppukerto
Genetiiviloppukerron
Partitiiviloppukertoa
Essiiviloppukertona
Translatiiviloppukerroksi
Inessiiviloppukerrossa
Elatiiviloppukerrosta
Illatiiviloppukertoon
Adessiiviloppukerrolla
Ablatiiviloppukerrolta
Allatiiviloppukerrolle
Abessiiviloppukerrotta

Riimit

-erto

Kaikki riimit

Lähteet