lop­pu­soin­tui­nen

adjektiivi/ˈlopːuˌsoi̯ntui̯nen/
Jaa

sisältää sanat: loppu + sointuinen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. loppusoinnullisen synonyymi; sellainen, jossa käytetään loppusointuja

Esimerkkilauseet

Pappi ei jättänyt Emiliota, ennenkuin tämä oli hieman hymyillyt ja luvannut jonakin aamuna tulla latinaa oppimaan uuden tavan mukaan, loppusointuisilla kieliopin säännöillä.
— Edmondo de Amicis, Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet
Säkeet joko liittyvät välittömästi toisiinsa, ilman stroofi-rakennusta, varsinkin kertovaisissa runoissa ja draamassa, taikka muodostavat yksinkertaisemmin tai taidokkaammin rakennettuja säkeistöjä, ollen paitsi sitä joko loppusointuisia tai soinnuttomia.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
Näytelmä on kirjoitettu hyvin vaativaan muotoon, jossa repliikit ovat myös loppusointuisia säkeitä.
— Wikipedia: Henrik Ibsen

Esiintymistiheys

39 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloppusointuinen
Genetiiviloppusointuisen
Partitiiviloppusointuista
Essiiviloppusointuisena
Translatiiviloppusointuiseksi
Inessiiviloppusointuisessa
Elatiiviloppusointuisesta
Illatiiviloppusointuiseen
Adessiiviloppusointuisella
Ablatiiviloppusointuiselta
Allatiiviloppusointuiselle
Abessiiviloppusointuisetta

Riimit

-ointuinen

Kaikki riimit

Lähteet