lop­pu­soin­tui­nen

adjektiivi/ˈlopːuˌsoi̯ntui̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lop-pu-soin-tui-nen (5 tavua) · 15 kirjainta

sisältää sanat: loppu + sointuinen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. loppusoinnullisen synonyymi; sellainen, jossa käytetään loppusointuja

Esimerkkilauseet

Kun puuroa syötiin, oli tapana lausua loppusointuisia säkeitä.
— Aina, Kotona Kerttulassa
Pappi ei jättänyt Emiliota, ennenkuin tämä oli hieman hymyillyt ja luvannut jonakin aamuna tulla latinaa oppimaan uuden tavan mukaan, loppusointuisilla kieliopin säännöillä.
— Edmondo de Amicis, Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet
Teos sisältää neljä kirjaa, ja se vaikuttaa olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti.
— Wikipedia: Kristuksen seuraamisesta

Esiintymistiheys

39 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ointuinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Loppusointuinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/loppusointuinen