so­pu­soin­tui­nen

Moni on katkera ja kylmä ainoastaan siksi, että elämän kahle ja maailman helle heitä rasittaa, — he eivät ole löytäneet voitollista, sopusointuista rauhaa, mutta yksinäisyyden hiljaisuudessa he avaavat usein kuin illan orvokki tuoksuvan teränsä.

Ja siellä näin minä murheeksen', kuin kärsiä kansa saapi, jok' ei ole vaan sopusointuinen, vaan kahtia raukeaapi: kuink' alla kauhean veljesvainon ja alla vierahan vallan painon oot, Karjala, kauvan värjyillyt — Yksmielinen olkosi nyt!

Juhlamenot säilyvät mutta ihmiset eivät enää muodosta sopusointuista yhteisöä, sillä kaupunkivaltio on jo muotoutunut sovittamattomaksi luokkayhteiskunnaksi.