lot­kaut­taa

verbi/ˈlotkɑutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lot-kaut-taa (3 tavua) · 10 kirjainta

Merkitys

  1. ei ~ korvaansa: ei olla kuulevinaankaan, ei välittää kuulemastaan

Esimerkkilauseet

Miesjono ohjasi askeleensa kohti Romulan kapakkaa korviansa lotkauttamatta Stenroosin uhkauksille ja pelottelulle.
— Kalle Potti, Iloinen Harbori I
Lisäksi mainitaan, miten teurastajiksi tulleet jumalat, kun sika "lotkautti korviaan, räväytti silmiään", pakenivat mikä minnekin:
— Uno Harva, Suomalaisten muinaisusko
Juno viettää Markin kanssa aikaa muutaman kerran ollessaan vierailulla heidän kotonaan, eikä lotkauta korviaan äitipuolensa varoituksille, ettei hänen pitäisi viettää aikaansa ukkomiehen kanssa.
— Wikipedia: Juno (elokuva)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lotko yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Deskr. sanoja, vertaa lokottaa ja lotma.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalalotko ’kuru, rotko, notko’, lotkahtoa ’lotkahtaa’, lotkistoa ’vetelehtiä, laiskotella’
virolõtkuda ’horjua, heilua, lonksua’.

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

4 899 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
2.2
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: lotkauta 58 % · lotkauttanut 18 % · lotkauttaa 18 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin lotkauttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälotkautanlotkautinolen lotkauttanutolin lotkauttanut
sinälotkautatlotkautitolet lotkauttanutolit lotkauttanut
hänlotkauttaalotkauttion lotkauttanutoli lotkauttanut
melotkautammelotkautimmeolemme lotkauttaneetolimme lotkauttaneet
telotkautattelotkautitteolette lotkauttaneetolitte lotkauttaneet
helotkauttavatlotkauttivatovat lotkauttaneetolivat lotkauttaneet
passiivilotkautetaanlotkautettiinon lotkautettuoli lotkautettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälotkauttaisinolisin lotkauttanut
sinälotkauttaisitolisit lotkauttanut
hänlotkauttaisiolisi lotkauttanut
melotkauttaisimmeolisimme lotkauttaneet
telotkauttaisitteolisitte lotkauttaneet
helotkauttaisivatolisivat lotkauttaneet
passiivilotkautettaisiinolisi lotkautettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälotkauta—
hänlotkauttakoonolkoon lotkauttanut
melotkauttakaamme—
telotkauttakaa—
helotkauttakootolkoot lotkauttaneet
passiivilotkautettakoonolkoon lotkautettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälotkauttanenlienen lotkauttanut
sinälotkauttanetlienet lotkauttanut
hänlotkauttaneelienee lotkauttanut
melotkauttanemmelienemme lotkauttaneet
telotkauttanettelienette lotkauttaneet
helotkauttanevatlienevät lotkauttaneet
passiivilotkautettaneenlienee lotkautettu

Infinitiivit

1. infinitiivilotkauttaa
1. inf. pitkä muotolotkauttaakseen
2. inf. inessiivilotkauttaessa
2. inf. inessiivi, passiivilotkautettaessa
2. inf. instruktiivilotkauttaen
3. inf. inessiivilotkauttamassa
3. inf. elatiivilotkauttamasta
3. inf. illatiivilotkauttamaan
3. inf. adessiivilotkauttamalla
3. inf. abessiivilotkauttamatta
3. inf. instruktiivilotkauttaman
4. infinitiivilotkauttaminen
5. infinitiivilotkauttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilotkauttava
Passiivin 1. partisiippilotkautettava
Aktiivin 2. partisiippilotkauttanut
Passiivin 2. partisiippilotkautettu
Agenttipartisiippilotkauttama
Kieltopartisiippilotkauttamaton

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lotkauttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lotkauttaa