loukko
substantiivi/ˈlou̯kːo/
Merkitykset
Etymologia
Sanan alkuperä on epäselvä. Vastineita lähisukukielissä: karjalan loukko, lyydin louk ja viron lõugas. Myös etäsukukielistä on esitetty vastineita (unkarin lyuk, marin luk ’nurkka, mutka’), mutta näiden yhteys sanaan on epävarmaa.
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Tuulena rientää Inkeri riihityön loputtua saunaan, peseytyy, pukee ylleen toiset vaatteet, riihikampsut saunan loukkoon heittäen, ja rientää pirttiin.
Jeroshka, pieni valkotukkainen poika, jolla oli hopeanhohtoiset silmäripset ja punaiset kulmakarvat, astui käskemättä esiin loukostaan, jossa oli kyhäillyt jotakin käytetyistä tulitikuista ja säleistä.
Liekkihotellista tuli viinalta, virtsalta ja mädältä haiseva loukko, jossa miehet makasivat rautasängyissä vieri vieressä.
Esiintymistiheys
3 433 esiintymää, 1.3 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi A
| Nominatiivi | loukko |
| Genetiivi | loukon |
| Partitiivi | loukkoa |
| Essiivi | loukkona |
| Translatiivi | loukoksi |
| Inessiivi | loukossa |
| Elatiivi | loukosta |
| Illatiivi | loukkoon |
| Adessiivi | loukolla |
| Ablatiivi | loukolta |
| Allatiivi | loukolle |
| Abessiivi | loukotta |
Riimit
-oukːo
Kaikki riimit