lou­kut­ta­ja

substantiivi/ˈlou̯kutːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: loukuttaa

Merkitys

  1. henkilö, joka loukuttaa

Esimerkkilauseet

IMETTÄJÄ Jos Argo-laivaa päästäneet päin Kolkhista ei siniseinät Loukuttaja-luodot ois, jos kaattu yht' ei Pelion-vuoren petäjää ois airoiks soutaa sankareitten retkellään noin Peliaalle noutoon taljan kultaisen, ei ois Medeia, emäntäni, Iolkos-maan kuninkaanlinnaan silloin kanssa Iasonin pois purjehtinut lemmen vimman viemänä, ei isänmurhaan tyttäriä Teliaan ois vietellyt, ei miehineen ja lapsineen Korinthoon jäänyt.
Euripides, Medeia
Kukon kolmannen kerran laulaessa, kun päivänsalo alkoi tuntua, veivät emännät loukuttajille suuruspalaa.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4 Talvitoimet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloukuttaja
Genetiiviloukuttajan
Partitiiviloukuttajaa
Essiiviloukuttajana
Translatiiviloukuttajaksi
Inessiiviloukuttajassa
Elatiiviloukuttajasta
Illatiiviloukuttajaan
Adessiiviloukuttajalla
Ablatiiviloukuttajalta
Allatiiviloukuttajalle
Abessiiviloukuttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet