lou­kut­ta­ja

substantiivi/ˈlou̯kutːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: loukuttaa

Merkitys

  1. henkilö, joka loukuttaa

Esimerkkilauseet

IMETTÄJÄ Jos Argo-laivaa päästäneet päin Kolkhista ei siniseinät Loukuttaja-luodot ois, jos kaattu yht' ei Pelion-vuoren petäjää ois airoiks soutaa sankareitten retkellään noin Peliaalle noutoon taljan kultaisen, ei ois Medeia, emäntäni, Iolkos-maan kuninkaanlinnaan silloin kanssa Iasonin pois purjehtinut lemmen vimman viemänä, ei isänmurhaan tyttäriä Teliaan ois vietellyt, ei miehineen ja lapsineen Korinthoon jäänyt.
— Euripides, Medeia
Kukon kolmannen kerran laulaessa, kun päivänsalo alkoi tuntua, veivät emännät loukuttajille suuruspalaa.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4 Talvitoimet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloukuttaja
Genetiiviloukuttajan
Partitiiviloukuttajaa
Essiiviloukuttajana
Translatiiviloukuttajaksi
Inessiiviloukuttajassa
Elatiiviloukuttajasta
Illatiiviloukuttajaan
Adessiiviloukuttajalla
Ablatiiviloukuttajalta
Allatiiviloukuttajalle
Abessiiviloukuttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet