luh­dik­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. mesimarja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan luhta yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua lùkštas ’leveälehtinen vesikasvi; sara; rentukka’, latvia luksts ’leveälehtinen, pehmeä kasvi; korsi; kostea alanko; keväisin tulviva joenrantaniitty’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenluhta ’kuloheinä, vanha heinä’
karjalaluhta ’keväisin tulviva niitty; alava kohta; ruohoa kasvava rantavesi; (tulva)lampi’
lyydiluht(e̮) ’lätäkkö, luhta(niitty); luhtaheinä’
vepsäluht ’lätäkkö; matalikko; tulvaniitty’
vatjaluhta
viroluht ’tulvaniitty; sara’

(suomi → pohjoissaame lukˈte (inarinsaame koltansaame) ’sara’, itämerensuomi → venäjä murt. luhta ’ruohoinen matalikko, lahti’)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luhdikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luhdikka