- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luhta yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua lùkštas ’leveälehtinen vesikasvi; sara; rentukka’, latvia luksts ’leveälehtinen, pehmeä kasvi; korsi; kostea alanko; keväisin tulviva joenrantaniitty’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | luhta ’kuloheinä, vanha heinä’ |
|---|---|
| karjala | luhta ’keväisin tulviva niitty; alava kohta; ruohoa kasvava rantavesi; (tulva)lampi’ |
| lyydi | luht(e̮) ’lätäkkö, luhta(niitty); luhtaheinä’ |
| vepsä | luht ’lätäkkö; matalikko; tulvaniitty’ |
| vatja | luhta |
| viro | luht ’tulvaniitty; sara’ |
(suomi → pohjoissaame lukˈte (inarinsaame koltansaame) ’sara’, itämerensuomi → venäjä murt. luhta ’ruohoinen matalikko, lahti’)