lukusuunta
substantiivi/ˈlukuˌsuːntɑ/lu-ku-suun-ta (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- suunta, johon tekstiä on tarkoitus lukea
Esimerkkilauseet
Chagall konkretisoi miehen pelon ja naisen raivon sommittelun vuosisatoja vanhan keinon, lukusuunnan, avulla.Ne sijaitsevat paikoissa, joissa on paljon jalankulkijoita ja tekstit on aseteltu niin, että niiden lukusuunta liittyy ympäristöön.Tekstissä olevat ihmis - ja eläinhahmot paljastavat lukusuunnan, joka on aina hahmon etupuolelta päin.Esiintymistiheys
66 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uːntɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Lukusuunta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lukusuunta