- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: lunnefågel)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- suomilunni
- nykyruotsilunnefågel
- nykynorjalunde, muinaisnorja lundi ’sama merkitys’
lun-ni (2 tavua) · 5 kirjainta
Hän juoksee pauhaavaa merta kohti, vaikka toisinaan vain varpaat koskettavat maahan, kun myrsky häntä kohottelee, hän astuu lunnin koloon, kaatuu maahan pitkin pituuttaan ja menettää tajuntansa.Oli haahkoja, merimetsoja, meriteeriä, koisoja, hanhia ja joutsenia; oli alleja, jotka vuoronperään hokivat "a, a, aalli, a, a, aalli", oli myöskin kyömynokkaisia lunneja ja piikkinokkaisia kiisloja eri parvina.Røstøyan landskapsvernområde - suojelualueella on jyrkkiä merilintuyhdyskuntien asuttamia lintukallioita, missä elää lunnien lisäksi pikkukajava, ruokki, pohjankiisla ja merimetso.360 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
Yleisimmät: lunni 40 % · lunnin 27 % · lunnien 11 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-unːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Lunni. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lunni