luon­ne­ko­me­di­a

substantiivi/ˈluo̯nːeˣˌkomediɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luon-ne-ko-me-di-a (5 tavua) · 13 kirjainta

Yhdyssana: luonne + komedia

Merkitys

  1. (Kirjallisuudentutkimus)erityisesti 1500-1600-luvulla suosittu komedian alalaji, joka rakentui ratkaisevasti keskushenkilön tai -henkilöiden sellaisten luonteenpiirteiden varaan, jotka säätelevät toimintaa

Esimerkkilauseet

Peripateettisen koulun johtajaksi tuli Aristoteleen jälkeen lesbolainen Theophrastos (372-287), jonka teos Siveellisiä luonteita (Ethikoi kharakteres) — kokoelma lyhyitä, terävästi piirrettyjä luonnekuvia, joka huomattavasti vaikutti uusattikalaisen luonnekomedian syntyyn — sai uuden ajan kirjallisuudessa tärkeän sijan ja paljon jäljittelijöitä, esim. ranskalaisen La Bruyèren (1688). Aristoteleen teokset painettiin Venetsiassa 1495-1498.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia I
Myöhempi antiikinen huvinäytelmä ja sitä mukaileva ranskalainen komedia seitsemännellätoista vuosisadalla — "luonnekomedia", niinkuin sitä jokseenkin aiheettomasti nimitettiin, — asetti omituisen henkilön, joka edusti jotain ihmisluonnon heikkoutta, kuvauksen keskustaksi ja näytti hänen edustamansa ominaisuuden naurettavat puolet saattamalla tämän henkilön monenlaisiin hullunkurisiin tiloihin.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
Heitä seuranneina vuosisatoina komedian uusiksi alalajeiksi kehittyivät tapakomedia, luonnekomedia ja sentimentaalinen komedia.
— Wikipedia: Komedia

Käännökset

  • engl.comedy of humours

Englanninkieliset vastineet

  • comedy of humours

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luonnekomedia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luonnekomedia