luon­ne­ko­me­di­a

Myöhempi antiikinen huvinäytelmä ja sitä mukaileva ranskalainen komedia seitsemännellätoista vuosisadalla — "luonnekomedia", niinkuin sitä jokseenkin aiheettomasti nimitettiin, — asetti omituisen henkilön, joka edusti jotain ihmisluonnon heikkoutta, kuvauksen keskustaksi ja näytti hänen edustamansa ominaisuuden naurettavat puolet saattamalla tämän henkilön monenlaisiin hullunkurisiin tiloihin.

voidaan jakaa historiallisiin, uskonnollis-koomillisiin, luonnekomedioihin, juoni-, perhe-, mytologisiin ja rikosdraamoihin, kaiken sen, mikä voisi olla traagillista, ollessa melodramaattista.

Heitä seuranneina vuosisatoina komedian uusiksi alalajeiksi kehittyivät tapakomedia, luonnekomedia ja sentimentaalinen komedia.