Asiasanasto.fi

luon­nol­tan­sasubstantiivi

Johdettu sanasta: luonto

Merkitykset

  1. 1.yksikön 3. persoonan possessiivimuoto sanasta luonnolta, joka on Suomen, luonto
  2. 2.monikon 3. persoonan possessiivimuoto sanasta luonnolta, joka on Suomen, luonto

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kellä kelmeä on poski, Turtuu veren kiertokoski, Ketä tuska, murhe kaivaa, Taikka kivut, taudit vaivaa, Ken on pelkomieli, arka, Luonnoltansa aivan parka — Uiden muuttuu urheaksi Vaarat kaikki voittavaksi.

Kaarlo Hemmo, Kynäelmiä IV

Niin hän päätti päivän tään; Aamullapa varhain hän, Kello kolme noustuansa, Jo olj toinen luonnoltansa.

A. Rahkonen, Sääskiä I-II

Olemukseltaan Valtu on kalpea, laihahko ja huonoryhtinen nuori mies, ja vanhemmat ihmiset, jotka muistavat Valenti Leppäsen, sanovat Valtun muistuttavan enoaan, mutta vain ulkonäöltään: " Ei se [ Valenti ] tommonen räysä luonnoltansa ollu.

Wikipedia: Valdemar Leppänen