luot­ta­mi­nen

substantiivi/ˈluo̯tːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: luottaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä luottaa

Etymologia

luottaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

— Vai semmoista se Anaskin Jumalaan luottaminen olikin, puhui emäntä toisten hullumpien nauraessa.
— tekijä Usea, Kuningattaren romaani ynnä Alkuperäisiä suomalaisia kertomuksia
Sellaiseen luottaminen nyt, kun vaikeudet alkoivat uhata hänen omaa tytärtään, tuntui sittenkin tyhmältä ja jonkunlaiselta leikittelemiseltä kohtalon kanssa.
— Zane Grey, Salaperäinen ratsastaja
Muistelmissaan, joihin ei ole aina luottaminen, Hruštšov väittää eläneensä vaatimattoman yksinkertaista elämää.
— Wikipedia: Nikita Hruštšov

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviluottaminen
Genetiiviluottamisen
Partitiiviluottamista
Essiiviluottamisena
Translatiiviluottamiseksi
Inessiiviluottamisessa
Elatiiviluottamisesta
Illatiiviluottamiseen
Adessiiviluottamisella
Ablatiiviluottamiselta
Allatiiviluottamiselle
Abessiiviluottamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet