luot­ta­va

adjektiivi/ˈluo̯tːɑʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: luottaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. muita kohtaan luottamusta tunteva

Esimerkkilauseet

Hänen poissaolonsa huomattiin, mutta oltiin niin iloisia, luottavia, että tyydyttiin ensimmäiseen verukkeeseen, jonka hän suvaitsi esittää.
— Alexandre Dumas, Salaliittolaiset
Pikku-Pentti tuli yhtä kalpeaksi kuin äsken oli ollut punainen, mutta ei sanonut sanaakaan, katseli vain, hänkin puolestaan, prinsessaa suoraan silmiin kirkkaalla luottavalla katseellaan.
— Hanna Cederholm, Kultahuntu
Käyttäytyessään näin hevonen osoittaa luottavansa ihmiseen johtavana yksilönä, turvautuu tähän, ja tottelee mielellään.
— Wikipedia: Monty Roberts

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviluottava
Genetiiviluottavan
Partitiiviluottavaa
Essiiviluottavana
Translatiiviluottavaksi
Inessiiviluottavassa
Elatiiviluottavasta
Illatiiviluottavaan
Adessiiviluottavalla
Ablatiiviluottavalta
Allatiiviluottavalle
Abessiiviluottavatta