lu­sa

erisnimi, substantiivi/ˈlusɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-sa (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

  1. Paperiteollisuuden paperirullien puinen tai muovinen leikkuri.

Esimerkkilauseet

Olmus vāӡi mu lusa, Cēlki mu suolan lǟmin.
— Otto Donner, Lappalaisia lauuja
"Rinna-asa riisa-lisa rii-esa rioli-husa rissista-jusa, Hikka-vasa rissi-jusa riilee-lusa".
— Samuli Paulaharju, Suomenselän vieriltä
Perinteinen lusa valmistetaan vuolemalla mineraaliöljyssä liotetusta koivuisesta puuaihiosta, jonka syysuunta on pidemmän särmän suuntaan.
— Wikipedia: Lusa

Etymologia

Vanhin tieto
1762
Levinneisyys
Varsinais-Suomi Satakunta, paikoin Pohjois-Häme
Vastineita
viro

Saattaa olla samaa alkuperää kuin luta (katso tätä), jolloin muutos t → s voisi olla vaikutusta sanasta lusa (Länsi-Suomi) ’vanha, kulunut esine; huono hevonen tai nainen’ (vertaa losa); mahdollisena on pidetty myös germaanista alkuperää (*lusan- ’? irrottaja tjs.’).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. lusa ’virsuntekopuikko’.

Esiintymistiheys

356 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
1.8
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: lusa 37 % · lusiin 20 % · lusissa 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-usɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lusa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lusa