luu­rail­la

Jaa
Viittaa artikkeliin

9 kirjainta

Johdettu sanasta: luurata

Merkitys

  1. vaania, väijyä; (slangissa:) piileskellä

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: lura)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan luurata yhteydessä
Slangissa
1910 lähtien
  1. suomiluurata
  2. nykyruotsilura ’vaania, väijyä, kuunnella’, ligga på lur ’olla vaanimassa, väijyksissä’
  3. keskialasaksalūren lūr ’sama merkitys’

keskialasaksa → viro luurata, (Wied) luurida ’vakoilla; väijyä, vaania’, luure ’vakoilu’, (Wied) luur (g. luuri) ’väijytys’, liivi lūrə ’väijyä’. — suomi → inarinsaame luvrȧđ ’vaania, katsella; lorvia’.

~ (suomi →) karjala luurata ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

luuraa ’kurkkia, kurkistaa; väijyä; piileskellä’

← ruotsi lura ’vaania, väijyä, kytätä’ (← keskialasaksa lūren ’väijyä; huiputtaa’).

Johdoksia: luurailla ’piileskellä’, lyrkkaa, lyyraa ’kurkistaa’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luurailla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luurailla