luu­ra­ta

verbi/ˈluːrɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luu-ra-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 11 599. yleisin sana

Merkitykset

Esimerkkilauseet

Mä koitin kans kyykistellä ja luurata sinne hatun ala, mutta kun ei tahro päästä enää kyykkyhynkää — — Mutta kun oikeen kattoon, niin totisesti, — kumminauha niis on, kuulkaa!
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
— Yhres sitte klasista luurasivat, eikä kauan kestänykkää, kun tuli yks fiini frouva, yhtäkkiä pysähtyy ja kattoo silmät pitkällä sitä kaffipakettia.
— Jaakkoo Vaasan, Prässylttyä
Kaiken kukkuraksi Arcanan tyrmät ovat hyvin sokkeloisia ja niissä luuraavat paljon umpikujia ja vaaroja.
— Wikipedia: Arcana (videopeli)

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: lura)
Vanhin tieto
Johan, 1749
Slangissa
1910 lähtien
Levinneisyys
yleinen
  1. suomiluurata
  2. nykyruotsilura ’vaania, väijyä, kuunnella’, ligga på lur ’olla vaanimassa, väijyksissä’
  3. keskialasaksalūren lūr ’sama merkitys’

keskialasaksa → viro luurata, (Wied) luurida ’vakoilla; väijyä, vaania’, luure ’vakoilu’, (Wied) luur (g. luuri) ’väijytys’, liivi lūrə ’väijyä’. — suomi → inarinsaame luvrȧđ ’vaania, katsella; lorvia’.

~ (suomi →) karjala luurata ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

luuraa ’kurkkia, kurkistaa; väijyä; piileskellä’

← ruotsi lura ’vaania, väijyä, kytätä’ (← keskialasaksa lūren ’väijyä; huiputtaa’).

Johdoksia: luurailla ’piileskellä’, lyrkkaa, lyyraa ’kurkistaa’

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

11 697 esiintymää · 4.5 / milj.

Suomi24
5.3
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.1
Reddit
1.7
Tekstitykset
1.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: luuraa 77 % · luuraavat 9 % · luuraat 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luurata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäluuraanluurasinolen luurannutolin luurannut
sinäluuraatluurasitolet luurannutolit luurannut
hänluuraaluurasion luurannutoli luurannut
meluuraammeluurasimmeolemme luuranneetolimme luuranneet
teluuraatteluurasitteolette luuranneetolitte luuranneet
heluuraavatluurasivatovat luuranneetolivat luuranneet
passiiviluurataanluurattiinon luurattuoli luurattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluuraisinolisin luurannut
sinäluuraisitolisit luurannut
hänluuraisiolisi luurannut
meluuraisimmeolisimme luuranneet
teluuraisitteolisitte luuranneet
heluuraisivatolisivat luuranneet
passiiviluurattaisiinolisi luurattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäluuraa—
hänluuratkoonolkoon luurannut
meluuratkaamme—
teluuratkaa—
heluuratkootolkoot luuranneet
passiiviluurattakoonolkoon luurattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluurannenlienen luurannut
sinäluurannetlienet luurannut
hänluuranneelienee luurannut
meluurannemmelienemme luuranneet
teluurannettelienette luuranneet
heluurannevatlienevät luuranneet
passiiviluurattaneenlienee luurattu

Infinitiivit

1. infinitiiviluurata
1. inf. pitkä muotoluuratakseen
2. inf. inessiiviluuratessa
2. inf. inessiivi, passiiviluurattaessa
2. inf. instruktiiviluuraten
3. inf. inessiiviluuraamassa
3. inf. elatiiviluuraamasta
3. inf. illatiiviluuraamaan
3. inf. adessiiviluuraamalla
3. inf. abessiiviluuraamatta
3. inf. instruktiiviluuraaman
4. infinitiiviluuraaminen
5. infinitiiviluuraamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiluuraava
Passiivin 1. partisiippiluurattava
Aktiivin 2. partisiippiluurannut
Passiivin 2. partisiippiluurattu
Agenttipartisiippiluuraama
Kieltopartisiippiluuraamaton

Riimit

-uːrɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luurata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luurata