lyy­di­nen

adjektiivi/ˈlyːdinen/
Jaa

Johdettu sanasta: Lyydia

Merkitys

  1. (musiikki)duurimainen kirkkosävellaji ja sitä vastaava diatoninen asteikko, jonka kaava menee solmisaatiossa do, re, mi, fi, so, la, ti, do, toisinsanoen duuri, jonka neljäs sävel on korotettu

Etymologia

<< Lyydia, muinainen Anatoliassa sijainnut kuningaskunta

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Lydian

Esimerkkilauseet

Länsimaissa tulivat 800 -luvulla käytäntöön niiden nykyiset nimet: doorinen, fryyginen, lyydinen ja miksolyydinen.
Wikipedia: Kirkkomusiikki
Antiikin pääsävellyslajit olivat doorinen, fryyginen ja lyydinen.
Wikipedia: Antiikki

Englanninkieliset vastineet

  • Lydian

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilyydinen
Genetiivilyydisen
Partitiivilyydistä
Essiivilyydisenä
Translatiivilyydiseksi
Inessiivilyydisessä
Elatiivilyydisestä
Illatiivilyydiseen
Adessiivilyydisellä
Ablatiivilyydiseltä
Allatiivilyydiselle
Abessiivilyydisettä

Riimit

-yːdinen

Kaikki riimit

Lähteet