lyy­ki­a

Lyykia on nimi Aapelin antama: Lygia.

"Pahnoilla tässä, kuin sika läätissä, röhkivä, paljain päin, piäkalloni ympäri tukka harmoo pehkuissa, — tässä myös päähäni pälkähtää, että se tyttö, — hihii, on miullakin tyttö, — se Lyykia-rukka taitaa nyt outella Muttista huolissaan: rauhassa istune ei nojatuolissaan, — luulee, että on Aapelin ahmaissut kuolemanhukka!"

Se oli erittäin läheistä sukua lyykian kielelle, josta käytettiin myös nimeä lyykia A.