länt­tää

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

länt-tää (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: läntätä

Merkitykset

  1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä läntätä
  2. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä läntätä
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä läntätä
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä läntätä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan länsi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

: päivä länttää (Jusl 1745; ei murt.) ’tulee ilta’

Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on muun muassa arveltu kuuluvan sanojen lenseä ’leuto, lauha’ tai lansi ’alava maa’ yhteyteen (katso näitä), mutta oletukset ovat aivan epävarmoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenläns ’länsi’
karjala(suomi →) länsi ’länsi’
vatjalǟsi ’länsi (?)’
virolääs (g. lääne) ’länsi; (Wied) lounas’, murt. (Wied) lääs (g. lääsi, lääsa), eteläviro lääds (g. läädsa) ’lounas’, (suomi →) murt. läns, länts (g. länne) ’länsi’
liivilēńtš (g. lǟnd) ’lounas’ (→ latvia lents, lenics, lenica ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Länttää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/länttää