möl­li

adjektiivi/ˈmølːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

möl-li (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. (puhekieltä)(halventava)tomppeli, ääliö
  2. (murre)henkilö, joka antaa (aiheellisen tai perusteettoman) vaikutelman yksinkertaisuudesta möllöttämällä ilmeettömänä

Esimerkkilauseet

Lapsijoukko jutun tään Mieliksensä kuuli, Mölli-Mikko yksinään Todeksi sen luuli, — Päätti: kerran teen mä työn, Vesikaaren poikki lyön!
— Olli Wuorinen, Salmelan heinätalkoot
Kaksi maalaisten pahinta pukaria, Mölli-Kalle ja Kööli-Sanfriitti sekä Ori-Manninen oli kannettu henkihieverinä Härjänkurkun mökkiin, jossa kyläkunnan kuppari ja hieroja, Rakka-Manta haavoittuneita loihti ja lääkitsi.
— Jussi Hagberg, Jätkän kirous
Mölli tosin löysi melkein heti uuden pestin Rauman Lukosta, Ässille sopi tämä kuvio, näin ei Möllille tarvinnut maksaa loppukauden palkkaa.
— Wikipedia: Porin Ässien SM-liigakausi 1990–1991

Etymologia

Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

mälvä ’kehno, huono; tylsä, ikävä; kelju, vastenmielinen’

murresana (mälvä), joka tarkoittaa hajonnutta, rikkinäistä, lahonnutta jne. ainesta (paljolti kuten mäsä, katso tätä).

Johdoksia: mälli, mölli, mölö ’tylsä, ikävä; (ihmisestä) tyhmä, hölmö, epämiellyttävä’, mölvä, mölvö ’ikävä’

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

2 224 esiintymää · 0.8 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ølːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Mölli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mölli