maa­il­man­puu

Soittaa rauha maailmanpuussa, ei oo tammen kaatajaa, taiston kuussa, tammikuussa miest' ei nouse merten taa, ken sen sillan sortaa voi, jonka veljeisvoitto loi.

Sen vaipui jo valta, se sortui jo soraan, tuo maailmanpuu, tuo kansojen kauhu, sen tuhkasta nousevan uuden jo oraan me näämme, mut uhkaa kuin ukkosen pauhu; nuo valtiot uudet jos joutuvat toraan, ne jällehen kasken sen kattavi sauhu, ja jällehen Moskova pettää, ja jälleen me orjia ollaan kuin ennenkin tälleen.

Niiden merkitys on myös tuntematon, joten ainoa ehdotettu selitys, maailmanpuu, täytyy sen vuoksi hyväksyä.