maan­kar­vai­nen

adjektiivi/ˈmɑːnˌkɑrʋɑi̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

maan-kar-vai-nen (4 tavua) · 13 kirjainta

sisältää sanat: maa + karvainen

Merkitys

  1. maanvärinenKiurun sanaotaan olevan väritykseltään maankarvainen.

Esimerkkilauseet

Lumisohjon alta paistaa maankarvainen rapakko ja kellahtava nurmi.
— Maila Talvio, Juha Joutsia
Maa antaa ihmiselle ravinnon ja haudan." Maalle uhrataan yleensä mustia eli maankarvaisia teuraita, joiden luut kuopataan maan poveen.
— Uno Harva, Jumalauskon alkuperä
Yht'äkkiä ilmestyi viereeni mättäälle ikivanha maankarvainen ämmä.
— Koito, Karjalan kankahilta I

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: maankarvainen – maankarvaisempi – maankarvaisin

Riimit

-ɑrʋɑinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Maankarvainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/maankarvainen