maankarvainen
adjektiivi/ˈmɑːnˌkɑrʋɑi̯nen/maan-kar-vai-nen (4 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- maanvärinenKiurun sanaotaan olevan väritykseltään maankarvainen.
Esimerkkilauseet
Lumisohjon alta paistaa maankarvainen rapakko ja kellahtava nurmi.Maa antaa ihmiselle ravinnon ja haudan." Maalle uhrataan yleensä mustia eli maankarvaisia teuraita, joiden luut kuopataan maan poveen.Yht'äkkiä ilmestyi viereeni mättäälle ikivanha maankarvainen ämmä.Liittyvät sanat
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38 (nainen)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: maankarvainen – maankarvaisempi – maankarvaisin
Riimit
-ɑrʋɑinen
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Maankarvainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/maankarvainen