maat­to­muus

substantiivi/ˈmɑːtːomuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: maa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tila tai tilanne, jossa ei omisteta tai hallita maata

Esimerkkilauseet

Hän tahtoi vain tempautua irti siitä yksilöllisyyden, maattomuuden, kansattomuuden lukinverkosta, johon hän tiesi takertuneensa.
— Tatu Vaaskivi, Yksinvaltias II
Mutta tämähän maakeinottelu se juuri onkin pääsyy köyhän kansan maattomuuteen.
— Arvid Järnefelt, Maa kuuluu kaikille!
Pohjoisen ja maaseudun kuvaaja Haanpään tuotannossa toistuvia aiheita ovat yhteiskunnan ongelmat, maaseutu ja sen ihmiset sekä luonto ja sen kiertokulku, maa ja maattomuus.
— Wikipedia: Pentti Haanpää

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimaattomuus
Genetiivimaattomuuden
Partitiivimaattomuutta
Essiivimaattomuutena
Translatiivimaattomuudeksi
Inessiivimaattomuudessa
Elatiivimaattomuudesta
Illatiivimaattomuuteen
Adessiivimaattomuudella
Ablatiivimaattomuudelta
Allatiivimaattomuudelle
Abessiivimaattomuudetta

Riimit

-ɑːtːomuːs

Kaikki riimit

Lähteet