magnetoituma
substantiivi/ˈmɑɡnetoi̯tumɑ/
Merkitys
- 1.magnetismiin liittyvä suure, jolla tarkoitetaan magneetin magneettimomenttia jaettuna sen tilavuudella
Liittyvät sanat
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Jos kappale asetetaan vastakkaissuuntaiseen magneettikenttään, joka on sen koersiivisuutta pienempi, sen magnetoituma pienenee aikaa myöten nollaan.
Jos vain pieni osa atomeista on järjestäytyneitä, aineen magnetoituman ja ulkoisen kentän välinen riippuvuus saadaan Curien laista: , missä D on ainevakio, M aineen magnetoituma ja H magneettikentän voimakkuus.
Englanninkieliset vastineet
- magnetisation
- magnetization
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Nominatiivi | magnetoituma |
| Genetiivi | magnetoituman |
| Partitiivi | magnetoitumaa |
| Essiivi | magnetoitumana |
| Translatiivi | magnetoitumaksi |
| Inessiivi | magnetoitumassa |
| Elatiivi | magnetoitumasta |
| Illatiivi | magnetoitumaan |
| Adessiivi | magnetoitumalla |
| Ablatiivi | magnetoitumalta |
| Allatiivi | magnetoitumalle |
| Abessiivi | magnetoitumatta |
Riimit
-oitumɑ
Kaikki riimit