mag­ne­toi­tu­ma

substantiivi/ˈmɑɡnetoi̯tumɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mag-ne-toi-tu-ma (5 tavua) · 12 kirjainta

Merkitys

  1. magnetismiin liittyvä suure, jolla tarkoitetaan magneetin magneettimomenttia jaettuna sen tilavuudella

Esimerkkilauseet

Jos kappale asetetaan vastakkaissuuntaiseen magneettikenttään, joka on sen koersiivisuutta pienempi, sen magnetoituma pienenee aikaa myöten nollaan.
— Wikipedia: Koersiivisuus
Paramagneettisen aineen magnetoituma riippuu voimakkaasti lämpötilasta, sillä magneettisten momenttien epäjärjestys on suurempi korkeammassa lämpötilassa.
— Wikipedia: Paramagnetismi
Kun kappale viedään ulkoiseen magneettikenttään, ne alueet, joiden magneettiset momentit ovat samaan suuntaan kuin ulkoinen magneettikenttä, alkavat kasvaa ja näin kappaleen ulkoinen magnetoituma kasvaa kunnes magneettikentän kanssa yhdensuuntaisten magneettisten momenttien alue on kasvanut koko kappaleen kokoiseksi ja magnetoituma ei voi enää kasvaa.
— Wikipedia: Ferromagnetismi

Englanninkieliset vastineet

  • magnetisation
  • magnetization

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oitumɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Magnetoituma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/magnetoituma