- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan malja yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Lähtökohtana lähinnä latinan clitocybe ’malikka’, oppitekoinen sana (Elias Magnus Fries, 1821), jonka pohjana ovat kreikan klítos ’rinne, kumpu’ + kreikan kyvḗ ’pää’.
Sana malikka on murteellinen johdos sanasta malja. Samantyyppinen malikan nimitys on myös ruotsin trattskivling, jossa tratt ’suppilo’.
Lainalähde: nähtävästi ← kantaskandinaavi *mālia-, vertaa muinaisnorja mǽlir ’(et. viljan) tilavuusmitta’, nykynorja mæle ’viljamitta, vakka’, anglosaksi mēle ’nestemäisen tavaran mitta’, mǣle ’juoma-astia, malja’, vertaa gootti mēla ’vakka’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | malja ’vati’ |
|---|---|
| karjala | malja ’(puinen) malja, kuppi, kulho, vati’, maljuška ’pieni kuppi, malja; polvilumpio’ |
| lyydi | maĺĺušk ’polvilumpio’ |
| vepsä | maĺ (g. maĺĺan) ’malja, maitovati, puukuppi’, pä-maĺĺušk ’päälaki’ |