man­ku­mi­nen

substantiivi/ˈmɑŋkuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: mankua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä mankua

Etymologia

mankua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Lukashka ei vastannut mitään, — häntä nähtävästi harmitti tuo mankuminen; mutta hän tiesi, ettei sitä voinut välttää.
Leo Tolstoi, Kasakat
Naisten mankuminen ja lähtö.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4 Talvitoimet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimankuminen
Genetiivimankumisen
Partitiivimankumista
Essiivimankumisena
Translatiivimankumiseksi
Inessiivimankumisessa
Elatiivimankumisesta
Illatiivimankumiseen
Adessiivimankumisella
Ablatiivimankumiselta
Allatiivimankumiselle
Abessiivimankumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet