mar­mo­roi­tu­a

verbi/ˈmɑrmoroi̯tuɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mar-mo-roi-tu-a (4 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: marmoroida

Merkitykset

  1. tulla marmorin näköiseksi
  2. (lihasta) tulla marmoria muistuttavaksi siten, että rasva jakaantuu lihassyiden väliin

Esimerkkilauseet

Näytti kuin olisi Rehnhjelmin takin lieve tarttunut johonkin naulaan juuri hänen mennessään ulos, sillä niin äkkiä hän pysähtyi ja kääntyi ympäri ikäänkuin nähdäkseen, miltä viimeiset sanat näyttivät, mutta hän näki ainoastaan punaiset ikenet, jotka muistuttivat kidutuskonetta ja verellä marmoroidut silmät, jonka vuoksi hän ei tuntenut halua vaatia selitystä, vaan riensi kaupunginkellariin syömään päivällistä ja tapaamaan Falanderia.
— August Strindberg, Punainen huone
Mikäli hevonen marmoroituu ja muuttuu yhä valkoisemmaksi, mahdolliset täplät tulevat esiin.
— Wikipedia: Tiikerinkirjava
Kyseessä on aromikas vanha maatiaisrotu, jonka marmoroitua lihaa käytetään esimerksi ilmakuivatun kinkun (jamón ibérico) valmistukseen.
— Wikipedia: Portugalilainen keittiö

Etymologia

marmoroida + -oitua

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.marble

Englanninkieliset vastineet

  • marble

Esiintymistiheys

106 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin marmoroitua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämarmoroidunmarmoroiduinolen marmoroitunutolin marmoroitunut
sinämarmoroidutmarmoroiduitolet marmoroitunutolit marmoroitunut
hänmarmoroituumarmoroituion marmoroitunutoli marmoroitunut
memarmoroidummemarmoroiduimmeolemme marmoroituneetolimme marmoroituneet
temarmoroiduttemarmoroiduitteolette marmoroituneetolitte marmoroituneet
hemarmoroituvatmarmoroituivatovat marmoroituneetolivat marmoroituneet
passiivimarmoroidutaanmarmoroiduttiinon marmoroiduttuoli marmoroiduttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämarmoroituisinolisin marmoroitunut
sinämarmoroituisitolisit marmoroitunut
hänmarmoroituisiolisi marmoroitunut
memarmoroituisimmeolisimme marmoroituneet
temarmoroituisitteolisitte marmoroituneet
hemarmoroituisivatolisivat marmoroituneet
passiivimarmoroiduttaisiinolisi marmoroiduttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämarmoroidu—
hänmarmoroitukoonolkoon marmoroitunut
memarmoroitukaamme—
temarmoroitukaa—
hemarmoroitukootolkoot marmoroituneet
passiivimarmoroiduttakoonolkoon marmoroiduttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämarmoroitunenlienen marmoroitunut
sinämarmoroitunetlienet marmoroitunut
hänmarmoroituneelienee marmoroitunut
memarmoroitunemmelienemme marmoroituneet
temarmoroitunettelienette marmoroituneet
hemarmoroitunevatlienevät marmoroituneet
passiivimarmoroiduttaneenlienee marmoroiduttu

Infinitiivit

1. infinitiivimarmoroitua
1. inf. pitkä muotomarmoroituakseen
2. inf. inessiivimarmoroituessa
2. inf. inessiivi, passiivimarmoroiduttaessa
2. inf. instruktiivimarmoroituen
3. inf. inessiivimarmoroitumassa
3. inf. elatiivimarmoroitumasta
3. inf. illatiivimarmoroitumaan
3. inf. adessiivimarmoroitumalla
3. inf. abessiivimarmoroitumatta
3. inf. instruktiivimarmoroituman
4. infinitiivimarmoroituminen
5. infinitiivimarmoroitumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimarmoroituva
Passiivin 1. partisiippimarmoroiduttava
Aktiivin 2. partisiippimarmoroitunut
Passiivin 2. partisiippimarmoroiduttu
Agenttipartisiippimarmoroituma
Kieltopartisiippimarmoroitumaton

Riimit

-oituɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Marmoroitua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/marmoroitua