- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- paikoin kaakkoismurteet
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: ? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja mǫrr ’eläimen sisusrasva, ‑tali’, nykynorja mor, morr, maarr ’hakkelus; syötävät osat elukan sisuksista; lihamakkara’ (skandinaavinen → pohjoissaame marˈfe (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’verimakkara’).
Sanan maaru (Kivi, LönnrLis 1886; melko yleinen) ’maha, vatsa (hieman leik.)’ alkuperä on epäselvä; se tuskin kuuluu tähän yhteyteen.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | maruh, maruhut, marukeh, marukka ’ihra, tali, rasva’, mara ’(tavallisesti eläimen) maha; (iso) vatsa, maha’ |
|---|