ma­ru

erisnimi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ma-ru (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. Taivutus sanasta n
  2. harvinainen
  3. erittäin harvinainen

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin kaakkoismurteet
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja mǫrr ’eläimen sisusrasva, ‑tali’, nykynorja mor, morr, maarr ’hakkelus; syötävät osat elukan sisuksista; lihamakkara’ (skandinaavinen → pohjoissaame marˈfe (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’verimakkara’).

Sanan maaru (Kivi, LönnrLis 1886; melko yleinen) ’maha, vatsa (hieman leik.)’ alkuperä on epäselvä; se tuskin kuuluu tähän yhteyteen.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalamaruh, maruhut, marukeh, marukka ’ihra, tali, rasva’, mara ’(tavallisesti eläimen) maha; (iso) vatsa, maha’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

523 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.4
Reddit
0.1
Tekstitykset
1.1

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Maru. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/maru