- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin matt ’matta; voimaton, uupunut’ ← saksan matt ’matta; voimaton, uupunut’ ← muinaisranskan mat ’voimaton’.
mat-ta (2 tavua) · 5 kirjainta
Sitten syntyi lapsi, terhakka poika, miltei valkea, äitinsä tähtisilmin; ja samana iltana kuulimme Mattain kuolleen tuskiinsa sekä Nahuan synnyttäneen pojan.Matta sama ja parempi tahto kuin usein niillä jotka sanovat hienosti jees, pliis, bonshuur!Hänen teoksilleen on tunnusomaista plastiset, selkeät muodot sekä erilaisilla lietteillä ja lasitteilla aikaansaadut värikkäät, mattaa ja kirkasta yhdistävät elävät pinnat.Lainasana, jonka lähteenä ruotsin matt ’matta; voimaton, uupunut’ ← saksan matt ’matta; voimaton, uupunut’ ← muinaisranskan mat ’voimaton’.
4 808 esiintymää · 1.8 / milj.
Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: matta 61 % · mattaa 7 % · mattoja 6 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑtːɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Matta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/matta