me­ra

substantiivi/ˈmerɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

me-ra (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)naaraspuolinen hevonen, tamma

Esimerkkilauseet

Sväng dig om, tag någ i hand, och dansa med mig mera!
— Artur Siegberg, Vuodet ovat vierineet I
Tämän syötyä oli Kukko jo saanut tarpeensa, mutta kun hänen sanavarastonsa ei riittänyt esiintuomaan sopivaa kieltosanaa, ei hän nyt hämissään löytänyt muuta, kuin tuon jo ennen lausumansa "mera kalin".
— K. Pohjanen, Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista
Mera oli myös koulutettu salamurhiin, ja häntä pidetään luonnollisena, taitavana johtajana.
— Wikipedia: Mera

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: märr)
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
hajat. muun muassa Vermlanti
Vastineita
karjala, viro

Lainalähde: ← ruotsi märr, murt. Suomi mära, Suomi ja Viro märu, muinaisruotsi mær, muinaisnorja, nykynorja merr ’tamma’ (skandinaavinen → pohjoissaame murt. mærro (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’sama merkitys’).

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalamera ’tamma’
viromära ’sama merkitys’

Esiintymistiheys

693 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
2.0
Wikipedia
0.6
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: mera 85 % · meran 11 % · meroissa 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-erɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Mera. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mera