met­sä­köyn­nös

Nähdessään nämä kaksi miestä, jotka taasen seisoivat hänen edessään, valtasi pelottaman metsäsissin tuskallinen, outo tunne; Fabian oli mukana — ensi kerran pelko valtasi Rosenholzin, hänen rautajäntereensä vapisivat kuin metsäköynnökset, joita ei tavallinen tuuli saa liikkeelle, mutta jotka myrskyssä tärisevät.

Yhtäkkiä hän ei enää kiinnittänyt mitään huomiota Pyhän Sulpicen esikaupungin paanukattoihin, ei sen kirkkoon, jonka rohkea torninhuippu häipyy laakson syvyyteen, ei satavuotisiin muratti- ja metsäköynnös-kerroksiin, jotka peittävät vanhan linnan muureja, jonka aukoista näkee Nançonin vir