met­sä­var­pu­nen

Joka suunnalta hän erotti juoksevan veden lirinää ja kuuli kummallisia ääniä, jotka hän käsitti elämäksi: metsävarpusen viserrystä, laakson suosta kajahtavaa mustarastaan aariaa, loistavapukuisen kanadannärhin kimeää riemuvirttä sen etsiessä pesäpaikkaa sametinpehmeästä palsaminäreiköstä, ja sitten korkealta päänsä päältä kirkuvaa kiljuntaa, joka sai hänet vavahtamaan.

Sitten kohtaamme me sirkun, metsävarpusen.