met­tä

Puhun suulla puhtahalla, Herran hengellä hyvällä, Lämpöisellä läyhöttelen: Mehiläinen mettä kantoi, Toi simoa siivossansa, Yheksän meren takoa, Veti kuin mesisulalla Näille suoloille hyville.

Neljä laivaa juoksee rantaan, täynnä Leipää; viinaa, öljyä ja mettä.

Ne syövät pääasiassa siitepölyä, mettä ja hedelmiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.