miik­ka

erisnimi, substantiivi/ˈmiːkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

miik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 17 833. yleisin sana

Merkitys

  1. (puhekieltä)miinus (erityisesti koulunumeroiden yhteydessä)Bilsasta ysi ja mantsasta ysi miikka.

Esimerkkilauseet

Miikalle annettiin täysi sota-asu; mutta vaikka hän olisi miten koettanut, ei hänen kätensä sopineet rautapaidan hihoihin, ja kypäri oli niin pieni, että pysyi vain hänen päälaellansa.
— Aleksei Konstantinovitsh Tolstoi, Ruhtinas Serebrjani
Eräänä iltana, kun Miikka tuli kotiin kaupasta, kertoi hän nähneensä rouva Lyngin, Mairen, menevän teatteriin.
— Maila Talvio, Silmä yössä
Miikan paluu Katariina alkoi saada jälleen uusia uhkausviestejä, jolloin selvisi, ettei hän alun perinkään ollut niitä kirjoittanut.
— Wikipedia: Katariina Mäkelä

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan miikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Tutkija Miikka Ruokasen mukaan työvaliokunta on käytännössä SRK:n johtokuntaa tärkeämpi elin.
— Wikipedia: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys

Etymologia

Slangissa
1920 lähtien

Helsingin slangissa

miikka ’miinus (kouluarvosanoissa)’; myös minkka, minde, minska

johdos sanasta miinus ← ruotsi minus ← latina minus neutrimuoto adjektiivista minor ’pienempi’.

Esiintymistiheys

6 289 esiintymää · 2.4 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
19.1
Aikakauslehdet
11.8
Wikipedia
5.0
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: miikka 78 % · miikan 13 % · miikkaa 2 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Miikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/miikka