- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan minus ’vähempi; vähemmän’.
mii-nus (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 2 724. yleisin sana
Pallot kuitenkin jäivät molemmin puolin niin lähelle keiloja, jotka seisoivat välissä, että seuraavalla lyönnillä näytti mahdottomalta edes osua palloon, ja ohilyönti tietää aina miinusta.Mä laulan, vaikka muoto oiskin heikko, ja vaikka estetiikot naurais mulle, lauluni arvostellen miinus-nollaan.Tuomarit määrittelevät sitten jokaiselle elementille laatupisteen, joka voi olla miinus viidestä plus viiteen, riippuen siitä, kuinka hyvin luistelija suoritti elementin.Lähtökohtana lähinnä latinan minus ’vähempi; vähemmän’.
86 644 esiintymää · 33.0 / milj.
Taivutusluokka 39 (vastaus)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iːnus
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Miinus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/miinus