mi­na

substantiivi/ˈminɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mi-na (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 13 311. yleisin sana

Merkitykset

  1. (slangi)minuutti”Se on ihan pian täällä”, mä vastaan, ”viis minaa, sen bussi on myöhässä.” (Kaisa Maaria Hakala, "Helvetistä itään" (kirja v. 2017), s. 38)
  2. (historia)muinainen massa- ja rahayksikkö; kuudeskymmenesosa talentista

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ödmjukt, vördnadsfullt dig här jag räcker Mina toners blyga hyllning nu, Och min famn med kärlek mot dig sträcker, Var mig blid som förr, du dyra, du!
— Berta Edelfelt, Vanhan päiväkirjan lehtiä
Nyt pksinäiseen saarehen haun mina sikseen heitän ja myönmän: Periaate ja yksinäisyys, se sama lie kuin narrius, yltiöpäisyys.
— Lauri Haarla, Hanuumanin tytär
Imperatiivimuotojen, etenkin kolmannen persoonan, toissijaista käyttöä voidaan pitää omana moduksenaan (ns. jussiivi): ah mina tehku päev läbi tööd!
— Wikipedia: Viron kieli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan mina lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit

Esiintymistiheys

9 583 esiintymää · 3.7 / milj.

Suomi24
3.8
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
1.5
Wikipedia
1.7
Reddit
1.9
Tekstitykset
5.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: mina 94 % · minan 3 % · minaa 2 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Mina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mina