moikesubstantiivi
/ˈmoi̯keˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.moikunaa tarkoittava sana
Esimerkkilauseet
Untuvapatjallaan röhöttävä jättiläinen, joka ei ollut vielä maannut täyttä puoltatoista tuntia, nautti yhä sen ensimmäisen unen autuaallista rauhaa, josta Portoksella olisi kellojen moike ja kanuunain jyske kilpistynyt; hänen päänsä oli kallistunut laivan hiljaista tuuditusta muistuttavaan asentoon.
Eräänä aamuna, kun Kaarina istui yksinään ja luki Vitae patrumia [Kirkko-isien elämäkertoja], herätti hänet ajatuksistaan Kapitoliumin kellojen moike.
Olav Ahlbäck on johtanut sen suomen kielen verbistä moikua, joka tarkoittaa ' pitää (varsinkin suuren kellon) kumeaa ääntä ' tai sanasta moike, ' moikuva ääni '.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi A
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | moike |
| Genetiivi | moikkeen |
| Partitiivi | moiketta |
| Essiivi | moikkeena |
| Translatiivi | moikkeeksi |
| Inessiivi | moikkeessa |
| Elatiivi | moikkeesta |
| Illatiivi | moikkeeseen |
| Adessiivi | moikkeella |
| Ablatiivi | moikkeelta |
| Allatiivi | moikkeelle |
| Abessiivi | moikkeetta |
Riimit
-oike
Kaikki riimit