mo­nis­ti­nen

Kun välttämättömyyden pakosta lopulta älyn edustus litistyy pyramiidin kärkipisteessä aivan olemattomiin, niin tulos on selvä: järjen ja älyn loppu, takaisin gorillaan, mutta ränstyneeseen gorillaan, siitä askel askeleelta "alaspäin" aina monistiseen alkusoluun saakka, jonka pirteä ukko Haeckel piirteli kengänpohjan muotoiseksi.

Syvemmälle mennen tämä teesin ja antiteesin viljely, joka epäilemättä syntyy vain pakottavasta halusta synteesiin, tämä dualistinen elämänvalaisu, joka pyrkii monistiseen elämänselitykseen, kasvaa elimellisesti esiin itse ajan peruskaipuusta.

Varhaisten japanilaisten maailmankuva oli monistinen, ja symbolit ymmärrettiin konkreettisesti suoran osallistumisen kautta: vuoret olivat itsessään kameja eivätkä symboleja toisesta, erillisestä todellisuudesta.